Tapahtumia vuoden ajalta

 Koirien kanssa aika menee kiireellä eteenpäin. 

Viime kesänä heinäkuussa rakkaimmista rakkain Renny jouduttiin päästämään pois. Vanhuus tuli ja vei voimat neljässä päivässä. Ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi mitä kaikkea sen kanssa tapahtui. Herra Houdini ja maailman paras kakaravahti, kaksi ja nelijalkaisten, oikeamielinen laumanjohtaja. 

Ennen Rennyn poismenoa meille syntyi viides pentue. Irkku eli Firestreams viva la vida äitinä ja isänä komea Benchmark joval musketeer. Pentuja syntyi neljä, joista ensimmäinen oli eloton. Kaksi kaunista narttua ja uros sulostuttavat omien perheiden elämää. Ja mikä ihaninta näen molempia muualle muuttaneita säännöllisesti. Meille jäi tästä pentueesta narttu, Firestreams viva la victoria kotoitsasti Luna. Nämäkin pennut saivat vielä leikkiä pappansa kanssa ja se opetti niille hienoja taitoja ja tapoja.

Sulon kanssa viime kesänä ajateltiin ennen eläköitymistä piipahtaa vielä kehissä katsomassa miten pärjätään 11 v kanssa. no koira rakastaa esiintymistä ja kolmessa kehässä käytiin joka kerta saaden veteraanisertit ja Sulosta tuli Suomen veteraanimuotovalio entisen tittelirivistön jatkoksi. Kuukauden päästä tämänkin täyttää jo 12 vuotta. Pikku hiljaa alkaa vanhuuden merkkejä tulemaan. Kuulo alkaa ehkä heikkenemään tai sitten siitä on tullut valikoiva. Rakastaa rauhallista olemista ja menoa. Onnea on iso aidattu piha, jossa saa mennä juuri sen mitä haluaa. Se mistä  sulo edelleen syttyy liekkeihin on tilanne, jossa treenataan näyttelyseisotusta. Sen on aina pakko päästä osallistumaan ja ylpeänä esittää taitojaan. Sulo on mun showmies.

Näyttelyissä on tänä vuonna käyty kerran. Koda sai ajomatkan aikana itselleen vesihännän, ilmeisesti ilmastoinnin vuoksi. Tuloksena EVA. Irkku sai Erin samoin Mauno. Luna sitten päätti järjestää emännälle sellaisen yllätyksen, että vasta kotona oikeastaan tajusin mitä tapahtui. Luna nappasi junnusertin ja sertin ollen paras narttu 2. 

Kennelissä tapahtuu koko ajan jotain ja kasvattien kanssa myös.  Opiskelut sain juuri päätökseen yliopistolla ja nyt ennen syksyn opiskelua otan tavoitteeksi kirjoittaa tänne useammin ja päivittää myös kasvattien kuulumisia. 

Kennelin kuulumisia

Oi miten aika rientääkään hyvässä seurassa. Kaikkea ihanaa ja ikävää on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana. 

Reilun kaksi vuotta sitten syntyneestä pentueesta meille jäi kotiin narttu Firestreams Viva la vida eli Irkku. Häneen on periytynyt isänsä Sulon ja emänsä Hertan parhaimmat puolet. Lisäksi kantanartun Helmin geenit ja Rennyn geenit näkyvät nartussa myös. Tässä koirassa yhdistyvät kaikki minun rakkaimmat koirani aiemmista sukupolvista ja todellakin pidän sormet ristissä, jotta saisin tästä ihanasta nartusta itselleni pentuja.

8 kuukautta sitten Lyylillä todettiin astutukseen jälkeen märkäkohtu. Hätäleikkaukseen jouduimme turvautumaan. Tilanne oli kriittinen, mutta onneksi narttu oli hyväkuntoinen ja terve muuten. Tämä auttoi toipumaan leikkauksesta. Kasvattajana haaveeni tämän nartun pennuista kariutuivat tähän tapahtumaan. Tämä oli itselle henkisesti kova kokemus. Lyyli on kuitenkin se koira ❤️ kennelin ensimmäinen monessa asiassa.

Tästä tapahtumasta ehti kulua vain neljä kuukautta kun sama vaiva iski kantanarttu Helmiin. Hätäleikkaukseen jouduttiin taas. Miksi nämä eivät oireile mitenkään ennenkuin on kiire?😭 Leikkaus meni hyvin, mutta Helmi oli kovin vaisu. 9 päivää leikkauksesta Helmin nykyinen emäntä (tyttäreni) huomasi vatsassa kohouman. Uudelleen eläinlääkäriin ja uudelleen leikkauspöydälle. Koko karmeus paljastui hetken päästä. Kaikki ompeleet kahdessa sisemmässä kerroksessa pettäneet. Tilanne taas kriittinen. Onneksi tämä rautarouva vielä 8.5 vuoden iässä on hyvässä fyysisessä kunnossa ja kuntoutui tästä toisesta leikkauksesta myös. Syy ensimmäisen leikkauksen ongelmiin selvisi eikä se johtunut mistään mitä kukaan koiran hoitamiseen osallistunut olisi voinut tehdä toisin. 

Noin seitsemän kuukautta sitten 1.8 Hertta synnytti toisen pentueensa, neljä narttua ja yhden uroksen. Väreinä oli kaksi Black&Tania, kaksi tricolouria ja yksi musta. Isänä oli tähtimetsän potra posse. Näistä uros Firestreams white lighning eli Mauno muutti tyttäreni luokse ja asuu nyt Oulussa. Chili Firestreams personal property jäi kotiin ilostuttamaan meitä tempuillaan. Firestreams love bites Martta asuu sijoituskodissa upeassa perheessä. 

Renny pappa juhli kuun alussa 12 vuotis synttäreitään lauman kesken. Herkutellen kaninkorvia ja hyvää ruokaa. Rennyn kuulo on lähes nolla, päiväunet on hänestä parasta samoin ruokailu. Askel on alkanut lyhentyä, mutta juostakin vielä jaksaa. Päivä kerrallaan menemme vointia tarkkaillen ja nauttien kaikista yhteisistä päivistä.

Muutamat näyttelytkin on tullut käytyä, mutta korona-aika vei jotenkin isoimman innon.Josko se sieltä vielä heräilisi. Kesälle on taippari suunnitelmia, jos mahdumme mukaan ja muutamat jälkitreenit tehdään myös. 

Pentuesuunnitelmiakin on. Toinen nyt keväälle ja toinen syksylle. Mikäli onni on suotuisa.

TAPAHTUMIEN PÄIVITYSTÄ

 Edellisesta kirjoituksesta onkin vierähtänyt hyvin pitkä aika. Osasyynä omat opiskeluni, jotka veivät kaiken vapaa aikani kahden vuoden ajan. Sairaanhoitajan paperit sain vuosi sitten käteeni. 

Paljon on tapahtunut kennelissäni parin vuoden aikana. 

Vuoden 2018 pentueesta kotiin jäi kaksi kaveria, Koda ja Hertta. Vauhtia on riittänyt ja kaksi kakaraa keksii yhdessä enemmän juttuja. Niin hyväi kuin kiellettyjäkin. Ihanat nuoret on näistä kasvanut ja tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla spanielien taipumuskokeita, josko ne päästäisiin vaikka läpi. Riippuen tietysti korona tilanteesta järjestetäänkö niitä edes. Parit näyttelytkin on ehditty näiden junnuaikana käydä. Niitä sitten jatketaan, kun näyttelyt joskus pääsevät taas vauhtiin.

Vuosi 2019 alkoi ikävissä merkeissä. Lauman johtaja Taavi alkoi oireilemaan toista korvaansa. Korvakäytävässä oli ollut jo vuoden muutama patti. Nämä eivät mitenkään Taavia vaivanneet. Tilanne muuttui aika nopeasti ja Taavista näki ettei kaikki ollut kunnossa. Pää kenossa kulkeminen oli viimeinen asia. Eläinlääkäriin mentiin heti, kun vointi alkoi olla heikentyä. Eutanasiaan olin varannut ajan,, mutta rauhoituksen jälkeen halusin eläinlääkärin vielä katsovan josko tilanteelle voisi olla toinen ratkaisu. Korvan patit oli levinnyt korvan pohjalle asti eikä niille ollut mitään tehtävissä. Armeliainta oli antaa Taavin nukkua pois. Muutamaa päivää vaille 12 vuotiaana. Veimme Taavin Veteriin tuhkattavaksi ja uurna on arvoisellaan paikalla lasivitriinissä. 

Vuodesta 2020 isoimpana asiana on kolmas pentueemme. Hertta tuli kantavaksi ja pentuja oli tulossa 6-7. Vuorokausilla 63 alkoi Hertalla supistelut. Liikutin narttua ulkona kun ponnistusvaihe alkoi kestämään, jotta pennut syntyisivät. Soitin eläinlääkäriin kysyäkseni neuvoa miten toimia, kun ponnistukset eivät tuota tulosta. Minun käskettiin vielä katsella tilannetta. 

Puolen tunnin päästä soitin toiselle eläinlääkärille, josta ohjattiin heti lähtemään tulemaan. Pääsimme Valkeakoskelle Profivetiin heti tutkimuksiin. Isoin pentu oli väärässä asennossa ja niin alhaalla ettei Hertta sitä saisi itse synnytettyä. Olin jo täysin varautunut tässä vaiheessa keisarinleikkaukseen. Pennut olivat kaikki vielä hengissä eikä Hertankaan voinnissa ollut muutosta. Pikaisesti tiimi keräsi kaiken tarvittavan ja Hertta nukutettiin. Keisarinleikkauksella syntyi 6 ihanaa pentua. Yksi musta ja 5 musta-valkoista. Sain olla osana tiimiä hieroa pentuja, jotta ne alkaisivat hengittää kunnolla. 

Hertta parani nopeasti keisarinleikkauksesta ja hoiti pentueensa täydellisesti. Maitoakin tuli tarpeeksi tällä kertaa, eikä minua tarvittu kuin emän tarjoilijaksi. Ja sitä ruokaa ja juomaa kyllä kuluikin. Kaikki pennut löysivät ihanat kodit ja meilläkin jälleen koiralukumäärä kasvoi yhdellä. Irkku jäi kotiin kasvamaan. 

2021 alkoi odotellen Lyylin juoksuja. Vuosi sitten Lyyli jäi tyhjäksi astutuksesta, kuten viime vuonna kovin moni muukin nartttu. Nyt on juoksut päällä ja  Lyyli on astutettu. Muutama viikko pitää jaksaa odotella, jotta näemme onnistuiko tällä kertaa.

Pentujen ensimmäiset viikot

Aika kiitää nopeasti ja pennut ovat jo kaksi viikkoa vanhoja.

Torstaina aukesi kuuden ensimmäisen pennun silmät ja loput alkoivat tutkia maailmaa katseillaan perjantaina. Huterat askeleet kantaa pitkin pentulaatikkoa ja emän nisälle juostaan kilpaa.

Korvalehdet on kaikilla kääntyneet jo oikeinpäin ja nytten odotellaan, että pennut alkvat kuulla maailman ääniä.

Perjantaina myöskin emäntä antoi kaikille matolääkkeen. Se ei ollut yhtään herkkua ja sitä piti hieman yrittää ravistella suusta pois. Illalla saatiinkin sitten herkutella ihan ensimmäisellä kiinteällä ruualla. Jauhelihalla, voi pojat mutta se olikin herkkua. Sen päälle uni kyllä maittoi.Tänään maisteltiin liotettuja ja pienennettyjä nappuloita, hieman raejuustoa ja kutunmaitoa. Yhtä sotkua se oli, mutta vatsat tulivat täyteen.  Emäntä laittoi jo pentuaitauksenkin valmiiksi, puhuu muutosta viikon sisään isompiin tiloihin missä meillä on sitten tilaa telmiä. Siinä on pienille pennuille sitten iso muutos.

Mammakoira imettää ja hoitaa pentuja kuten kuuluukin. Emäntä on apuruokkijana, maito ei ihan koko katraalle riittäisi muuten. Mammakoira viihtyy kyllä jo omissakin oloissaan, käy silti useasti laatikolla ihan vaan tarkastamassa, että kaikki on hyvin. Helmi on salamana paikalla katsomassa, jos emäntä meinaa lähteä pennun kanssa pois makuuhuoneesta.

Juhannuspentue 22.6.2018

Olipas omistajalla hektinen viimeinen viikko Helmin kantoajassa. Jäi päivitykset muiden kiireiden takia tekemättä.

Helmi tuli synnytyslomalle luokseni viikkoa ennen ajateltua H-hetkeä. Rappusten kulku alkoi olla jo vaikeaa, joten oli järkevääkin tulla.

Tyttäreni on hoitanut kantoajan Helmiä juuri niin taitavasti kuin voi. Helmi on asunut melkein vuoden tyttäreni ja hänen avopuolisonsa kanssa ja palaa sinne pysyvästi vauvalomansa jälkeen.

Narttu on hyvässä kunnnossa fyysiseti ja psyykkisesti. Ravinto on annettu juuri oikein .

Helmin vointi oli hyvä ja ruoka maistui, kaikki mahdollinen olisi ollut mahdollista syötävää Helmin mielestä. Tuijottava katse, ANNA ruokaa tai mulle osa.

Kävely oli tuskallista ja lenkkejä tehtiin useita todella lyhyitä viimeisen viikon ajan. Myös yöllä pyydettiin pihalle.

Rapsuttelut ja hyvänäpito oli parasta mitä Helmi tiesi. Masurapsutus oli ykkönen.

Painoa Helmille oli tullut raskauden aikana muhkeasti. Lähtöpaino Helmillä oli 13 kilon kieppeillä, mutta raskauden lopussa huimat 17 kiloa. Syy painonnousuun tulisi selviämään kunhan näkisimme pentueen... Nyt paino on normaali reilu 12 kiloa.

Torstai iltana aloin aavistella lähestyvän synnytyksen olevan käsillä. Levottomuutta, suolen tyhjennystä, hieman tärisevää lihasta etupäässä, ruoka ei enää maistunut kunnolla. Sain katseita, seuraa mua ole kiltti. Seuraamaan lähtiessäni Helmi suunnisti pentulaatikkoon ja halusi minut samaan huoneeseen kanssaan.

Näin vietimme torstain yhdessä katsellen televisiota makkarissa.

Perjantai aamuna ruoka ei enää maittanut yhtään. En saanut enää poistua makkarista ollenkaan, paitsi ulosmenoissa joita sitten käytiinkin tiheästi pentujen painaessa rakkoa.

Olimme käyneet ultrassa, jossa näkyi varmasti 5 pentua ja lisäksi 2 epävarmaa.

Kello 10 alkoi kunnon supistukset jotka näkyivät ulospäin.

Kello 11.55 syntyi pentueen ensimmäinen jäsen, joka oli uros. Kello näytti 12.06, kun syntyi seuraava pentu, joka oli narttu. 12.45 syntyvä pentu oli myös narttu. Kello 13.30, 13.50, 14.15, 14.55 tuli urokset. Ajattelin jo että tässä ne oli, kun emäkin rauhoittui imettämään katrastaan. 16.00 tuli vielä yksi uros maailmaan. Kello 16.50 näkyi vielä merkkejä, että voisi tulla vielä yksi jäsen pentueeseen. Näin myös oli, ja 16.50 syntyi viimeinen pentu joka oli uros.

Meidän juhannuspentueen saldo oli kokonaisuudessaan seitsemän veljestä ja kaksi neitoa. Pentue noudatti selvää väriteemaa, koska 8 pennuista on mustia, mutta joukosta löytyy yksi punainen uros.

Emä voi hyvin ja nauttii äitiydestään. Hoitaa ja hoivaa, maitoa tulee onneksi tällä kertaa, mutta hieman olen joutunut auttamaan lisämaidolla. Noin isolle katraalle maidon riittäminen voi olla haastavaa, ainakin näin aluksi kunnes maidon tulo alkaa vakioitua.

Tällä hetkellä kaikki voivat hyvin ja kaikilla paino on lähtenyt nousemaan.

Pennut ovat terhakoita ja jänteviä. Kovia liikkumaan ja syömään. Väliajat nukutaan tiiviissä kasassa keskenään tai Helmin masukarvoissa.

Tämä kasvattaja on tällä hetkellä erittäin onnellinen.

Vuoden takaiset tunnelmat pentueen syntymästä

Apua!

Ei siinä sitten montaa päivää ollut jännitettävää. Ensimmäinen pentu syntyi 12.11. 2016 kello 10.00 ja tasaisesti neljä lisää. Emä ja pennut voivat hyvin. Helmi hoiti synnytyksen ammattilaisen malliin, pennut saivat pesun ja ternimaitonsa.

Ongelmat alkoivatkin sitten sunnuntai-iltana, kun Helmillä ei maito ottanut noustakseen. Ensin pennut joivat maitoa sen mitä tuli ja minä annoin lisää ruiskulla hitaasti tiputellen. Maanantaina saatiin eläinlääkäriltä lääkettä jonka piti nostaa maidontuloa, no toisin kävi. Maitoa kyllä tuli, muttei viiden nälkäisen pennun tarpeeksi. Onneksi oli lomaviikko niin jaksoin tunnin välein nousta pienintä syöttämään ja isompia hieman kahden tunnin välein. Tiistaina saatiin kutunmaitoa ja painot lähtivät nousuun hyvin kaikilla. Nyt syötiin jo koirien tuttipullosta halukkaasti imien.

10 päivän iässä pienin pentu hiipui pois. Meidän pieni Taisto pääsi enkelikoiraksi Zidan kaveriksi.

Muut koirat jatkoivat kasvuaan ja silmät alkoivat aukeilla 14 päivän iässä. Samaan aikaan alkoi liikkuminen pitkin pentulaatikkoa.

Helmi hoitaa emon tehtävistä kaiken muun, mutta minä olen apuruokkijana ;) Useampi tunti on mennyt vain istuessa ja ihmetellessä pienten pentujen ja emän yhteiseloa. Hoivaa ja huolenpitoa, hellyyttä ja toisista välittämistä. 

Reilun kahden viikon iässä aloitimme kiinteän ruuan maistelun. Sotkuahan se aluksi oli, mutta kyllä se jo on siistiytynyt. 

Nyt pennut ovat reilun kolme viikkoa ja pikkuisilla on suut täynnä hampaita. 

Näistä tulee olemaan kyllä hirveän vaikea luopua. Niin paljon työtä on tehty ja vielä sitä saa tehdäkkin.

Ensimmäisen pentueen kohdalla olisin toivonut hieman helpompaa alkua, mutta nyt olen nähnyt osan siitä mitä tapahtuu, kun kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa. Tästäkin toivottavasti selvitään voittajina koko kööri.