Pentujen ensimmäiset viikot

Aika kiitää nopeasti ja pennut ovat jo kaksi viikkoa vanhoja.

Torstaina aukesi kuuden ensimmäisen pennun silmät ja loput alkoivat tutkia maailmaa katseillaan perjantaina. Huterat askeleet kantaa pitkin pentulaatikkoa ja emän nisälle juostaan kilpaa.

Korvalehdet on kaikilla kääntyneet jo oikeinpäin ja nytten odotellaan, että pennut alkvat kuulla maailman ääniä.

Perjantaina myöskin emäntä antoi kaikille matolääkkeen. Se ei ollut yhtään herkkua ja sitä piti hieman yrittää ravistella suusta pois. Illalla saatiinkin sitten herkutella ihan ensimmäisellä kiinteällä ruualla. Jauhelihalla, voi pojat mutta se olikin herkkua. Sen päälle uni kyllä maittoi.Tänään maisteltiin liotettuja ja pienennettyjä nappuloita, hieman raejuustoa ja kutunmaitoa. Yhtä sotkua se oli, mutta vatsat tulivat täyteen.  Emäntä laittoi jo pentuaitauksenkin valmiiksi, puhuu muutosta viikon sisään isompiin tiloihin missä meillä on sitten tilaa telmiä. Siinä on pienille pennuille sitten iso muutos.

Mammakoira imettää ja hoitaa pentuja kuten kuuluukin. Emäntä on apuruokkijana, maito ei ihan koko katraalle riittäisi muuten. Mammakoira viihtyy kyllä jo omissakin oloissaan, käy silti useasti laatikolla ihan vaan tarkastamassa, että kaikki on hyvin. Helmi on salamana paikalla katsomassa, jos emäntä meinaa lähteä pennun kanssa pois makuuhuoneesta.

Juhannuspentue 22.6.2018

Olipas omistajalla hektinen viimeinen viikko Helmin kantoajassa. Jäi päivitykset muiden kiireiden takia tekemättä.

Helmi tuli synnytyslomalle luokseni viikkoa ennen ajateltua H-hetkeä. Rappusten kulku alkoi olla jo vaikeaa, joten oli järkevääkin tulla.

Tyttäreni on hoitanut kantoajan Helmiä juuri niin taitavasti kuin voi. Helmi on asunut melkein vuoden tyttäreni ja hänen avopuolisonsa kanssa ja palaa sinne pysyvästi vauvalomansa jälkeen.

Narttu on hyvässä kunnnossa fyysiseti ja psyykkisesti. Ravinto on annettu juuri oikein .

Helmin vointi oli hyvä ja ruoka maistui, kaikki mahdollinen olisi ollut mahdollista syötävää Helmin mielestä. Tuijottava katse, ANNA ruokaa tai mulle osa.

Kävely oli tuskallista ja lenkkejä tehtiin useita todella lyhyitä viimeisen viikon ajan. Myös yöllä pyydettiin pihalle.

Rapsuttelut ja hyvänäpito oli parasta mitä Helmi tiesi. Masurapsutus oli ykkönen.

Painoa Helmille oli tullut raskauden aikana muhkeasti. Lähtöpaino Helmillä oli 13 kilon kieppeillä, mutta raskauden lopussa huimat 17 kiloa. Syy painonnousuun tulisi selviämään kunhan näkisimme pentueen... Nyt paino on normaali reilu 12 kiloa.

Torstai iltana aloin aavistella lähestyvän synnytyksen olevan käsillä. Levottomuutta, suolen tyhjennystä, hieman tärisevää lihasta etupäässä, ruoka ei enää maistunut kunnolla. Sain katseita, seuraa mua ole kiltti. Seuraamaan lähtiessäni Helmi suunnisti pentulaatikkoon ja halusi minut samaan huoneeseen kanssaan.

Näin vietimme torstain yhdessä katsellen televisiota makkarissa.

Perjantai aamuna ruoka ei enää maittanut yhtään. En saanut enää poistua makkarista ollenkaan, paitsi ulosmenoissa joita sitten käytiinkin tiheästi pentujen painaessa rakkoa.

Olimme käyneet ultrassa, jossa näkyi varmasti 5 pentua ja lisäksi 2 epävarmaa.

Kello 10 alkoi kunnon supistukset jotka näkyivät ulospäin.

Kello 11.55 syntyi pentueen ensimmäinen jäsen, joka oli uros. Kello näytti 12.06, kun syntyi seuraava pentu, joka oli narttu. 12.45 syntyvä pentu oli myös narttu. Kello 13.30, 13.50, 14.15, 14.55 tuli urokset. Ajattelin jo että tässä ne oli, kun emäkin rauhoittui imettämään katrastaan. 16.00 tuli vielä yksi uros maailmaan. Kello 16.50 näkyi vielä merkkejä, että voisi tulla vielä yksi jäsen pentueeseen. Näin myös oli, ja 16.50 syntyi viimeinen pentu joka oli uros.

Meidän juhannuspentueen saldo oli kokonaisuudessaan seitsemän veljestä ja kaksi neitoa. Pentue noudatti selvää väriteemaa, koska 8 pennuista on mustia, mutta joukosta löytyy yksi punainen uros.

Emä voi hyvin ja nauttii äitiydestään. Hoitaa ja hoivaa, maitoa tulee onneksi tällä kertaa, mutta hieman olen joutunut auttamaan lisämaidolla. Noin isolle katraalle maidon riittäminen voi olla haastavaa, ainakin näin aluksi kunnes maidon tulo alkaa vakioitua.

Tällä hetkellä kaikki voivat hyvin ja kaikilla paino on lähtenyt nousemaan.

Pennut ovat terhakoita ja jänteviä. Kovia liikkumaan ja syömään. Väliajat nukutaan tiiviissä kasassa keskenään tai Helmin masukarvoissa.

Tämä kasvattaja on tällä hetkellä erittäin onnellinen.

Vuoden takaiset tunnelmat pentueen syntymästä

Apua!

Ei siinä sitten montaa päivää ollut jännitettävää. Ensimmäinen pentu syntyi 12.11. 2016 kello 10.00 ja tasaisesti neljä lisää. Emä ja pennut voivat hyvin. Helmi hoiti synnytyksen ammattilaisen malliin, pennut saivat pesun ja ternimaitonsa.

Ongelmat alkoivatkin sitten sunnuntai-iltana, kun Helmillä ei maito ottanut noustakseen. Ensin pennut joivat maitoa sen mitä tuli ja minä annoin lisää ruiskulla hitaasti tiputellen. Maanantaina saatiin eläinlääkäriltä lääkettä jonka piti nostaa maidontuloa, no toisin kävi. Maitoa kyllä tuli, muttei viiden nälkäisen pennun tarpeeksi. Onneksi oli lomaviikko niin jaksoin tunnin välein nousta pienintä syöttämään ja isompia hieman kahden tunnin välein. Tiistaina saatiin kutunmaitoa ja painot lähtivät nousuun hyvin kaikilla. Nyt syötiin jo koirien tuttipullosta halukkaasti imien.

10 päivän iässä pienin pentu hiipui pois. Meidän pieni Taisto pääsi enkelikoiraksi Zidan kaveriksi.

Muut koirat jatkoivat kasvuaan ja silmät alkoivat aukeilla 14 päivän iässä. Samaan aikaan alkoi liikkuminen pitkin pentulaatikkoa.

Helmi hoitaa emon tehtävistä kaiken muun, mutta minä olen apuruokkijana ;) Useampi tunti on mennyt vain istuessa ja ihmetellessä pienten pentujen ja emän yhteiseloa. Hoivaa ja huolenpitoa, hellyyttä ja toisista välittämistä. 

Reilun kahden viikon iässä aloitimme kiinteän ruuan maistelun. Sotkuahan se aluksi oli, mutta kyllä se jo on siistiytynyt. 

Nyt pennut ovat reilun kolme viikkoa ja pikkuisilla on suut täynnä hampaita. 

Näistä tulee olemaan kyllä hirveän vaikea luopua. Niin paljon työtä on tehty ja vielä sitä saa tehdäkkin.

Ensimmäisen pentueen kohdalla olisin toivonut hieman helpompaa alkua, mutta nyt olen nähnyt osan siitä mitä tapahtuu, kun kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa. Tästäkin toivottavasti selvitään voittajina koko kööri.