Edellisesta kirjoituksesta onkin vierähtänyt hyvin pitkä aika. Osasyynä omat opiskeluni, jotka veivät kaiken vapaa aikani kahden vuoden ajan. Sairaanhoitajan paperit sain vuosi sitten käteeni.
Paljon on tapahtunut kennelissäni parin vuoden aikana.
Vuoden 2018 pentueesta kotiin jäi kaksi kaveria, Koda ja Hertta. Vauhtia on riittänyt ja kaksi kakaraa keksii yhdessä enemmän juttuja. Niin hyväi kuin kiellettyjäkin. Ihanat nuoret on näistä kasvanut ja tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla spanielien taipumuskokeita, josko ne päästäisiin vaikka läpi. Riippuen tietysti korona tilanteesta järjestetäänkö niitä edes. Parit näyttelytkin on ehditty näiden junnuaikana käydä. Niitä sitten jatketaan, kun näyttelyt joskus pääsevät taas vauhtiin.
Vuosi 2019 alkoi ikävissä merkeissä. Lauman johtaja Taavi alkoi oireilemaan toista korvaansa. Korvakäytävässä oli ollut jo vuoden muutama patti. Nämä eivät mitenkään Taavia vaivanneet. Tilanne muuttui aika nopeasti ja Taavista näki ettei kaikki ollut kunnossa. Pää kenossa kulkeminen oli viimeinen asia. Eläinlääkäriin mentiin heti, kun vointi alkoi olla heikentyä. Eutanasiaan olin varannut ajan,, mutta rauhoituksen jälkeen halusin eläinlääkärin vielä katsovan josko tilanteelle voisi olla toinen ratkaisu. Korvan patit oli levinnyt korvan pohjalle asti eikä niille ollut mitään tehtävissä. Armeliainta oli antaa Taavin nukkua pois. Muutamaa päivää vaille 12 vuotiaana. Veimme Taavin Veteriin tuhkattavaksi ja uurna on arvoisellaan paikalla lasivitriinissä.
Vuodesta 2020 isoimpana asiana on kolmas pentueemme. Hertta tuli kantavaksi ja pentuja oli tulossa 6-7. Vuorokausilla 63 alkoi Hertalla supistelut. Liikutin narttua ulkona kun ponnistusvaihe alkoi kestämään, jotta pennut syntyisivät. Soitin eläinlääkäriin kysyäkseni neuvoa miten toimia, kun ponnistukset eivät tuota tulosta. Minun käskettiin vielä katsella tilannetta.
Puolen tunnin päästä soitin toiselle eläinlääkärille, josta ohjattiin heti lähtemään tulemaan. Pääsimme Valkeakoskelle Profivetiin heti tutkimuksiin. Isoin pentu oli väärässä asennossa ja niin alhaalla ettei Hertta sitä saisi itse synnytettyä. Olin jo täysin varautunut tässä vaiheessa keisarinleikkaukseen. Pennut olivat kaikki vielä hengissä eikä Hertankaan voinnissa ollut muutosta. Pikaisesti tiimi keräsi kaiken tarvittavan ja Hertta nukutettiin. Keisarinleikkauksella syntyi 6 ihanaa pentua. Yksi musta ja 5 musta-valkoista. Sain olla osana tiimiä hieroa pentuja, jotta ne alkaisivat hengittää kunnolla.
Hertta parani nopeasti keisarinleikkauksesta ja hoiti pentueensa täydellisesti. Maitoakin tuli tarpeeksi tällä kertaa, eikä minua tarvittu kuin emän tarjoilijaksi. Ja sitä ruokaa ja juomaa kyllä kuluikin. Kaikki pennut löysivät ihanat kodit ja meilläkin jälleen koiralukumäärä kasvoi yhdellä. Irkku jäi kotiin kasvamaan.
2021 alkoi odotellen Lyylin juoksuja. Vuosi sitten Lyyli jäi tyhjäksi astutuksesta, kuten viime vuonna kovin moni muukin nartttu. Nyt on juoksut päällä ja Lyyli on astutettu. Muutama viikko pitää jaksaa odotella, jotta näemme onnistuiko tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti