Apua!
Ei siinä sitten montaa päivää ollut jännitettävää. Ensimmäinen pentu syntyi 12.11. 2016 kello 10.00 ja tasaisesti neljä lisää. Emä ja pennut voivat hyvin. Helmi hoiti synnytyksen ammattilaisen malliin, pennut saivat pesun ja ternimaitonsa.
Ongelmat alkoivatkin sitten sunnuntai-iltana, kun Helmillä ei maito ottanut noustakseen. Ensin pennut joivat maitoa sen mitä tuli ja minä annoin lisää ruiskulla hitaasti tiputellen. Maanantaina saatiin eläinlääkäriltä lääkettä jonka piti nostaa maidontuloa, no toisin kävi. Maitoa kyllä tuli, muttei viiden nälkäisen pennun tarpeeksi. Onneksi oli lomaviikko niin jaksoin tunnin välein nousta pienintä syöttämään ja isompia hieman kahden tunnin välein. Tiistaina saatiin kutunmaitoa ja painot lähtivät nousuun hyvin kaikilla. Nyt syötiin jo koirien tuttipullosta halukkaasti imien.
10 päivän iässä pienin pentu hiipui pois. Meidän pieni Taisto pääsi enkelikoiraksi Zidan kaveriksi.
Muut koirat jatkoivat kasvuaan ja silmät alkoivat aukeilla 14 päivän iässä. Samaan aikaan alkoi liikkuminen pitkin pentulaatikkoa.
Helmi hoitaa emon tehtävistä kaiken muun, mutta minä olen apuruokkijana ;) Useampi tunti on mennyt vain istuessa ja ihmetellessä pienten pentujen ja emän yhteiseloa. Hoivaa ja huolenpitoa, hellyyttä ja toisista välittämistä.
Reilun kahden viikon iässä aloitimme kiinteän ruuan maistelun. Sotkuahan se aluksi oli, mutta kyllä se jo on siistiytynyt.
Nyt pennut ovat reilun kolme viikkoa ja pikkuisilla on suut täynnä hampaita.
Näistä tulee olemaan kyllä hirveän vaikea luopua. Niin paljon työtä on tehty ja vielä sitä saa tehdäkkin.
Ensimmäisen pentueen kohdalla olisin toivonut hieman helpompaa alkua, mutta nyt olen nähnyt osan siitä mitä tapahtuu, kun kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa. Tästäkin toivottavasti selvitään voittajina koko kööri.
